rankkaa.

Tagit: personal.

ah mulla oli pitkästä aikaa sellainen hetki/rento olo, että piirsin ihan vain puhtaasti piirtämisen ilosta ilman mitään ihmeempää ajatusta mihin tarkoitukseen. oli ihan älyttömän virkistävää. tän jälkeen jaksaa taas sarjakuvailla. tää on joku hahmo. sovitaan vaikka, että Xiu.

oh ja lopuksi mun furri mitä en ole piirtänyt varmaan ikuisuuteen, mutta nostalgian huumassa doodlasin mun matikan vihkoon. Katrin <3

Tagit: random.

jatkan henkilökohtaisen avautumisen linjalla. tämä on sarjis, mikä mun on pitänyt tehdä jo vuosia, mutta ei ole tuntunut siltä, että taidot riittäisivät. nyt jotenkin, kun on piirrellyt vähän enemmän näitä niin huomaa hahmottavansa paljon paremmin mitä on tekemässä. mulla on todella henkilökohtainen suhde Radioheadin kappaleeseen  How to disappear completely (And Never Be Found Again) (joka musta kertoo dissosiaatiosta). mulla on ollut joskus haaveissa, että tekisin siihen musiikkivideon ja tämä olisi ollut se. nyt ehkä kuitenkin realisoin itselleni, että tulen tuskin opettelemaan ikinä niin hyvin animointia, että se olisi mahdollista : D

tämä oli jotenkin erityisen terapeuttista tehdä. tai tavallaan aihe mitä on vatvonut jo ikuisuuden vaikka missä terapiassa, mutta sen näkeminen näin jollain tavalla taas antaa uusia tapoja ajatella.

nyt kun mä saisin jostakin jonkun taikakertun pureman, minkä avulla kiinnostuisin piirtämään tän puhtaaksi (eli ei ruutupaperille).

TRIGGER W – koulukiusaaminen, päihdevanhemmuus, yksinäisyys, traumaattinen lapsuus.

loppukevennys: Viljo-kissapehmo löytyy edelleen mun kaapista <3

ja lopuksi vielä se kappale, jos joku ei sitä tiedä, sillä se on hyvä ja pitäisi tietää UuU
oh ihana biisi

Tagit: muistoja, personal.

oon halunut tehdä tästä aiheesta sarjiksen jo ikuisuuden. aihe on sen verran arka, että aloittaminen on aina yhtä vaikeaa ja näköjään nyt aloittaessa aivot tuntuvat menevän heti solmuun. piirsin viimeiset kolme sivua kaksi kertaa, koska ensimmäisistä tuli vain vihaita suttua.  tässä näkyy se, että en jaksa panostaa tälläiseen yhtään enempää. se ei ansaitse sitä.

PYYNTÖ!!! kommentteihin. en kaipaa kommentteja tyyliin ”ajattele vaan positiivisesti!”, ”hei hoitokeinot kehittyy koko ajan!!!” tai ”hei mun siskon kaiman koiralla on ms ja se pärjää tosi hyvin jee!!!!”.
käsittelen asiaa omalla tavallani ja en osaa kuvailla miten paljon mua suututtaa ja mua saa suututtaa. en ole vielä valmis hyväksymään tätä. ehkä joskus.

Tagit: ms, personal.