babyblacks
26.08.2017 - 18:41 / Kimmo Lust.
ah Kukinnot -zine painossa, joten viimein aikaa päästä testaamaan uutta piirtonäyttöä!
tein Rikkinäisen mielen kuvat -antologiaan sarjakuvan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. tämä ei ole se, vaan tämä on mun ensimmäinen versio (Babyblacks), joka ei päässyt antologiaan. antologiaan kaivattiin informatiivisempaa kerrontaa ja tämän luonnos jäi laatikon pohjalle odottamaan, että mulla olisi aikaa tehdä se valmiiksi.
tämä kertoo myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta ehkä vähän abstraktimmin ja raaemmin. piirsin ekan luonnoksen tästä, kun mun toinen lapsi oli vauva ja mulla oli mun toinen synnytyksen jälkeinen masennus.
muuten ihan off topic mainos. Rikkinäise mielen kuvat -antologia julkaistaan ensi perjantaina 1.9! siellä on paljon kiinnostavia juttuja, joten kannattaa tsekata ^_^
http://www.rikkiproject.com/Rikkinaisen-mielen-kuvat
(mun piirtonäyttö on ihana <3 )
2 vastausta - “babyblacks”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
- Suojattu: fear
- harmaalokki
- katso
- look
- värit ja asiat joita näin
- late hourly comic day 2018
- ensimmäinen kertani kun – …
- ensimmäinen kertani – kun näin
- elävä kuollut
- lahja
- eat the hand that feeds you
- laatikko
- syyskuu 2019 (1)
- huhtikuu 2018 (1)
- maaliskuu 2018 (1)
- helmikuu 2018 (4)
- tammikuu 2018 (2)
- joulukuu 2017 (1)
- marraskuu 2017 (1)
- lokakuu 2017 (1)
- syyskuu 2017 (2)
- elokuu 2017 (4)
- heinäkuu 2017 (4)
- kesäkuu 2017 (1)
- toukokuu 2017 (3)
- huhtikuu 2017 (9)
- maaliskuu 2017 (4)
- helmikuu 2017 (5)
- tammikuu 2017 (4)
- joulukuu 2016 (4)
- marraskuu 2016 (3)
- lokakuu 2016 (3)
- syyskuu 2016 (8)
- huhtikuu 2016 (2)
- maaliskuu 2016 (8)
- helmikuu 2016 (7)
- joulukuu 2015 (3)
- marraskuu 2015 (3)
8.09.2017 - 4:41
Tämä on kova. Ei tietenkään kannata tappaa sitä lasta sisällä, vaan jos voisi antaa sille tilaa elää, tavalla tai toisella… Tietyssä mielessä ”ajoissa”, ettei tulisi tappaneeksi sitä huomaamattaan… Ja riistäneeksi samalla nykyiseltä itseltään omaa tulevaisuuttaan… Näin sarjistasi tulkitsin
Hmm. Onko meidän aina pakko olla aikuisia… Jospa voisimme piirtää jossain muodossa ”lapsemme” lapsellisimmillaan olemassaolevaksi… Tai olemassaoleviksi… Tavallaan ”dokumentoida”, tai ”todistaa”, tai tehdä todeksi, toteuttaa, piirtää hahmona – tai tarvittaessa useampina hahmoina – auki, tai ikään kuin vapaaksi…
Tai sitten kysymys on paljon todellisimmista asioista ja kokemuksista kuin mitä höpöttelin tässä… Mutta kirjoitanpahan mitä kirjoitan. Riippumatta siitä mitä meinannenkaan, kunnioitan työtäsi ja nautin teoksistasi.
-Harri
8.09.2017 - 4:52
Ja sitten luin vasta tuon esittelytekstin kun olin jo lähettänyt kommentin sarjiksesta. No tietenkin kyse oli jostain hyvin todellisesta. Olen ääliö. Hmph. Itse sen kyllä tiedän. Hyvä että muutkin tietävät, kun kerran väen vängällä haluan pyöriä suupalttina täällä.
Kiitos teoksista, ovat hienoja ja ruokkivat mieltä.
-Harri